Kasvata siemenestä satoon
Kuvittele: istutat pienen siemenen multaan talven hämärässä. Viikkojen päästä huomaat vihreän verson, joka kasvaa päivä päivältä vahvemmaksi. Kun kesä vihdoin koittaa, olet jo askeleen edellä – valmiilla taimilla, jotka tuottavat kukkia ja satoa, joista voit olla ylpeä.
Esikasvatus on yksinkertainen tapa ottaa Suomen lyhyestä kesästä kaikki irti. Täältä löydät selkeät ohjeet ja aikataulut, joilla onnistut kylvöstä ulosistutukseen asti.
Ja mikä parasta: kasvien kasvun seuraaminen on kuin oma rauhoittava harrastus – vähän kuin mindfulness, mutta multaisilla käsillä.
Esikasvatus pähkinänkuoressa
Esikasvatus tarkoittaa siementen kylvämistä sisällä jo kevättalvella. Näin taimet ehtivät vahvistua ennen kuin ne siirretään ulos keväällä tai kesällä. Tapa on erityisen hyödyllinen Suomen lyhyessä kasvukaudessa, sillä se antaa etumatkaa ja varmistaa sadon onnistumisen.
Esikasvatuksen avulla saat:
Aikaisemman sadon – tomaatit, chilit ja monet kukat eivät muuten ehtisi kypsyä.
Vahvempia taimia – sisällä kasvatetut taimet selviävät ulkona paremmin.
Laajemman valikoiman kasveja – voit kokeilla sellaisia kukkia ja vihanneksia, joita ei löydy taimimyymälöistä.
Iloa arkeen – omien kasvatusten seuraaminen on palkitsevaa: pienistä sirkkalehdistä kasvaa vähitellen isoja taimia, joista tulee kukkia ja satoa koko kesän ajan.
Tutustu tarkemmin
Aloita tästä
Esikasvatus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että aloitat kylvön sisällä ennen kuin ulkona on riittävän lämmintä. Näin kasvit saavat etumatkaa Suomen lyhyeen kasvukauteen, ja pääset nauttimaan sekä sadoista että kukinnasta aikaisemmin. Esikasvatus antaa sinulle mahdollisuuden kasvattaa myös sellaisia kasveja, jotka eivät muuten ehtisi kypsyä kesän aikana.
Hyötyjä on monia: taimet vahvistuvat suojassa tuholaisilta ja sääolosuhteilta, saat enemmän ja laadukkaampaa satoa, ja opit tuntemaan kasvisi paremmin alusta asti. Esikasvatus sopii yhtä hyvin aloittelijalle kuin kokeneellekin harrastajalle – muutamalla perusvälineellä pääset pitkälle.
Lue lisää esikasvatuksen perusperiaatteista
Kylvö: miten ja milloin
Kylvö on ensimmäinen konkreettinen askel esikasvatuksessa, ja siinä ajoituksella on suuri merkitys. Jos kylvät liian aikaisin, taimet venyvät honteloiksi ennen kuin niitä voi siirtää ulos. Jos taas myöhästyt, kasvi ei ehdi valmistua satokuntoon. Jokaisella kasvilla on oma optimaalinen kylvöaikansa, joka kannattaa tarkistaa siemenpussista tai kylvökalenterista.
Myös kylvösyvyys ja astian koko vaikuttavat itämiseen. Liian syvälle kylvetty siemen ei jaksa nousta pintaan, kun taas liian pinnassa se kuivuu herkästi. Usein nyrkkisääntö on, että siemen peitetään noin kaksinkertaisella määrällä multaa sen kokoon verrattuna. Kun opit tämän peruslogiikan, onnistut useimmissa kylvöissä helposti.
Valo ja lämpö
Valo ja lämpö ovat taimien kasvun kulmakivet. Kevättalvella aurinko paistaa vielä matalalta, ja päivän pituus on lyhyt. Monelle kasvilla ikkunalauta ei yksin riitä, jolloin lisävalo kasvilampusta on tarpeen. Lamppu antaa tasaisen valon ja varmistaa, että taimet eivät veny liian pitkiksi valoa kohti.
Lämpötilan suhteen eri kasveilla on omat mieltymyksensä: esimerkiksi chili ja paprika kaipaavat lämpöä, kun taas kaalit viihtyvät viileämmässä. Liika lämpö voi olla yhtä haitallista kuin liian vähäinen valo, sillä se saa taimet kasvamaan nopeasti mutta heikosti. Kun löydät sopivan tasapainon valon ja lämmön välillä, taimista tulee vahvoja ja elinvoimaisia.
Kouliminen
Kouliminen tarkoittaa pienten taimien siirtämistä uusiin, tilavampiin astioihin. Tämä tehdään, kun taimet ovat kasvattaneet ensimmäiset oikeat lehtensä ja tarvitsevat lisää tilaa juurilleen. Kouliminen auttaa estämään liiallista kilpailua mullasta ja vedestä, ja sen ansiosta kasvit saavat tukevamman kasvualustan.
Moni aloittelija epäröi koulimista, sillä taimien käsittely tuntuu herkältä. Totuus kuitenkin on, että taimet kestävät siirron hyvin, kun sen tekee rauhallisesti ja varovasti. Pienikin taimi vahvistuu nopeasti, kun se saa enemmän multaa ja juurilleen tilaa. Kouliminen on yksi tärkeimmistä vaiheista vahvojen ja elinvoimaisten kasvien kasvattamisessa.
Lisää käytännön vinkkejä koulimiseen
Ensimmäinen lannoitus
Taimet saavat kylvövaiheessa tarvitsemansa ravinteet kylvömullasta, mutta muutaman viikon kuluttua ne alkavat kaivata lisää energiaa kasvuun. Ensimmäinen lannoitus onkin ratkaiseva hetki: liian aikaisin annettu ravinne voi vahingoittaa herkkiä juuria, mutta liian myöhään annettu lannoitus hidastaa kasvua.
Kevyt, laimennettu lannoiteliuos on turvallinen tapa aloittaa. Kun huomaat taimien lehdet vaaleneviksi tai kasvu hidastuu, on aika tarjota lisäravinteita. Hyvin ajoitettu lannoitus tekee taimista vihreitä, vahvoja ja elinvoimaisia. Tässä vaiheessa kannattaa suosia mietoja, taimille tarkoitettuja lannoitteita, jotka tukevat tervettä juurten kehitystä.
Latvominen
Kun taimi on kasvanut muutaman lehtiparin verran, on aika harkita latvomista. Latvonta tarkoittaa kasvin kasvupisteen poistamista, jolloin se ei enää keskity pelkkään pituuskasvuun vaan alkaa haarautua. Näin taimesta tulee tuuheampi, kestävämpi ja usein myös satoisampi.
Latvominen tehdään varovasti saksilla tai nipistämällä, yleensä 4–6 lehtiparin yläpuolelta. Leikattu osa voidaan jopa juurruttaa vedessä ja kasvattaa uudeksi taimeksi. Ilman latvontaa moni kasvi venyy honteloksi, mutta oikein tehtynä se saa taimesta vahvan ja elinvoimaisen.
Lue lisää: Latvominen – näin kasvatat tuuheamman ja vahvemman taimen
Karaisu ja ulosistutus
Kun taimet ovat kasvaneet tarpeeksi vahvoiksi, on aika totuttaa ne ulkoilmaan. Tätä vaihetta kutsutaan taimien karaisuksi. Sisätiloissa kasvaneet taimet eivät ole tottuneet tuuleen, sateeseen tai suoraan auringonvaloon, ja siksi ne pitää siirtää ulos vähitellen.
Karaisu kestää yleensä reilu viikon: ensin taimet viedään ulos lyhyeksi ajaksi varjoon, sitten aikaa lisätään päivä päivältä ja valo-olosuhteita muutetaan vähitellen aurinkoisemmiksi. Ilman karaisemista taimet voivat saada lehtipalovammoja tai nuupahtaa nopeasti. Oikein tehtynä karaisu tekee siirrosta ulos turvallisen ja antaa taimille parhaat mahdollisuudet menestyä.
