Kun siemen on itänyt ja pieni taimi nostaa vihreät sirkkalehdet kohti valoa, sen ensimmäinen kasvuvaihe on käynnistynyt. Vesi ja valo eivät yksin riitä pitkälle: pian kasvi tarvitsee ravinteita kasvaakseen vahvaksi ja terveeksi.
Taimien lannoittaminen esikasvatuksessa ei ole pelkkä lisäapu – se on välttämätöntä, jotta pienestä taimesta kasvaa vahva, satokykyinen ja kukkiva kasvi.
Miksi lannoitus on tärkeää?
Kylvömultaa kutsutaan usein “köyhäksi mullaksi”. Siinä on tarkoituksella vähän ravinteita, jotta siemen ei pala eikä homehdu. Tämä toimii hyvin itämisvaiheessa, mutta 2–3 viikon jälkeen taimella on jo juuret, varsi ja ensimmäiset oikeat lehdet. Ne tarvitsevat polttoainetta kasvaakseen.
Jos ravinteita ei anneta:
- lehdet kellastuvat alhaalta alkaen
- kasvu hidastuu ja pysähtyy
- taimet jäävät hennoksi ja heikoksi
- ulosistutuksen jälkeen kasvu ei lähde vauhtiin
Hyvin lannoitettu taimi taas:
- kasvaa tukevalla varrella, ei veny honteloksi
- kehittää syvänvihreät, terveet lehdet
- kestää koulimisen ja ulosistutuksen ilman suurta stressiä
- kukkii ja tekee satoa runsaammin
Milloin aloittaa taimien lannoittaminen?
Nyrkkisääntö: lannoita, kun sirkkalehtien lisäksi on ilmestynyt ensimmäiset oikeat lehdet. Tämä tapahtuu yleensä noin kahden viikon kohdalla kylvöstä.
Mutta ole varovainen – pienet juuret ovat herkkiä. Tästä syystä aloitetaan aina miedolla liuoksella.
Lannoitusohjelma vaiheittain
- Ensimmäiset 3–4 viikkoa
- Käytä miedonnettua kastelulannoitetta, vain ¼–½ suositellusta annoksesta.
- Anna lannoitetta kerran viikossa, muun kastelun voit tehdä pelkällä vedellä.
- Näin juuret tottuvat ravinteisiin ja taimi saa tasaisesti voimaa ilman riskiä palamisesta.
- Neljännestä viikosta eteenpäin
- Voit siirtyä normaaliin annostukseen. Tässä vaiheessa taimien juuristo on vahvempi.
- Lannoita säännöllisesti 1–2 kertaa viikossa.
- Ennen ulosistutusta
- Vahvista lannoitusta vähitellen kasvilajin tarpeiden mukaan.
- Esimerkiksi tomaatti hyötyy typestä alussa, mutta tarvitsee kaliumia ja fosforia enemmän juuri ennen kukintaa.
Mitä lannoitteessa kannattaa olla?
Lannoitteiden pakkauksissa mainitaan usein NPK-arvot, jotka kertovat kolmen pääravinteen suhteesta:
Typpi (N): tärkein alkuvaiheessa – kasvattaa lehtiä ja vartta. Puute näkyy kellastumisena.
Fosfori (P): vahvistaa juuristoa ja tarvitaan kukinnan aloitukseen. Puute voi näkyä purppuraisina lehtinä.
Kalium (K): parantaa kasvin kestävyyttä, edistää kukintaa ja tekee hedelmistä maukkaampia. Puute näkyy ruskeina lehtien reunoina.
Lisäksi on olemassa hivenaineita, joita kasvit tarvitsevat pieninä määrinä:
Kalsium (Ca): estää tomaateilla kukkakyhmyjen mätänemistä.
Magnesium (Mg): osa lehtivihreää – sen puute kellastuttaa lehdet.
Rauta (Fe): pitää lehdet vihreinä, puute näkyy vaaleina suonina.
Boori (B): tärkeä kukinnan ja hedelmien muodostumiselle.
Tämä kaikki saattaa kuulostaa vähän hifistelyltä – ja sitä se onkin. Hyvä uutinen on, että kaupan tavalliset kastelulannoitteet sopivat mainiosti taimien lannoittamiseen, sillä niissä on mukana juuri nämä perusravinteet ja usein myös tarvittavat hivenaineet. Valitse vain yleislannoite tai taimilannoite, ja olet jo pitkällä.
Jos haluat kuitenkin hifistellä, lue artikkeli Kekkilän lannoitekoulusta.
Erilaisia lannoitteita
Nestemäiset kastelulannoitteet
- Helppoja annostella kastelun yhteydessä.
- Toimivat nopeasti.
- Soveltuvat erinomaisesti esikasvatukseen.
Luonnonmukaiset vaihtoehdot
- Merileväuute vahvistaa juuria ja antaa hivenravinteita.
- Nokkoskäyte toimii typpilannoitteena myöhemmin.
- Kanankakkaa voi käyttää ulkona tai isoissa ruukuissa, mutta se on liian vahvaa pienille taimille sellaisenaan.
Pitkävaikutteiset rakeet
- Vapauttavat ravinteita vähitellen.
- Sopivat paremmin isoihin ruukkuihin ja ulkokäyttöön kuin pikkuruukkuihin sisällä.
Käytännön vinkkejä lannoitukseen
- Kastele ensin vedellä, vasta sitten lannoitteella. Kuiva multa imee ravinteet liian äkkiä ja juuret voivat palaa.
- Tarkkaile kasvin ilmettä.
- Kellastuvat lehdet = lisää typpeä.
- Purppuraiset lehdet = lisää fosforia.
- Ruskeat reunat = lisää kaliumia.
- Huomioi olosuhteet. Jos kasvi saa paljon valoa ja kasvaa nopeasti, se kuluttaa enemmän ravinteita. Hämärässä kasvua on turha kiihdyttää lannoitteella – silloin apu tulee valosta.
Kasvikohtaisia esimerkkejä
Tomaatti
- Varhaisessa vaiheessa kaipaa typpeä lehtien ja varren kasvuun.
- Kun alkaa kukkia, siirry korkeampaan kalium- ja fosforipitoisuuteen.
- Liika typpi kukinnan aikana viivästyttää sadon kypsymistä.
Chili ja paprika
- Kaipaavat tasaista lannoitusta koko ajan.
- Merileväuute tai mieto yleislannoite tukee hyvää juurten kehitystä.
Ahkeraliisa
- Herkkä ravinnepuutteelle: lehdet kellastuvat nopeasti, jos lannoitus unohtuu.
- Kevyt, mutta säännöllinen lannoitus on avain runsaaseen kukintaan.
- Ei pidä “nälkäkuureista” – tasainen rytmi on tärkeämpi kuin yksittäinen iso annos.
Yleisimmät virheet
Liika lannoitus: pienten taimien juuret eivät kestä. Kasvu pysähtyy ja lehdet palavat.
Satunnainen ravinnetulva: “pommitus kerran kuussa” ei toimi. Kasvi tarvitsee tasaisen rytmin.
Väärä vaihe, väärä ravinne: liikaa typpeä kukinnan aikaan = paljon lehtiä, vähän kukkia.
Unohdetut hivenaineet: ilman magnesiumia, kalsiumia ja rautaa kasvi kärsii nopeasti puutoksista.
Yhteenveto
Taimien lannoittaminen on esikasvatuksen sydän. Se alkaa jo silloin, kun taimella on ensimmäiset oikeat lehdet. Ensimmäiset 3–4 viikkoa käytetään vain miedonnettua kastelulannoitetta, jonka avulla taimet kasvavat turvallisesti vahvemmiksi. Sen jälkeen voidaan siirtyä normaaliin vahvuuteen.
Muista:
NPK kertoo pääasiat, mutta hivenaineet viimeistelevät kasvun.
Tarkkaile kasvia – se kertoo ulkonäöllään, mitä tarvitsee.
Tomaatti, chili ja paprika kaipaavat paljon ravinteita.
Ahkeraliisa tarvitsee jatkuvaa, tasaista lannoitusta kukkiakseen.
Kun ravinneohjelma on kunnossa, pienestä siemenestä kasvaa elinvoimainen taimi, joka tuottaa iloa koko kesän ajan – olipa kyseessä sitten kukkiva kesäkukka tai runsassatoinen vihannes.
